Öljymaalauksella visuaalisen taiteen luomistekniikana on pitkä historia, joka juontaa juurensa muinaisista ajoista. Öljymaalauksen erityinen keksintö, sellaisena kuin se nykyään yleisesti ymmärretään, liitetään kuitenkin usein 1400-luvun pohjoiseurooppalaisten taiteilijoiden ansioksi pohjoisen renessanssin aikana.

Öljymaalauksen kehitys ja popularisoituminen liittyy öljyn käyttöön pigmenttien suspendoimiseen. Taiteilijat alkoivat sekoittaa pigmenttejä pellavansiemenöljyyn, joka kuivui hitaammin kuin aiemmin käytetty munatempera. Tämä hidas kuivumisaika antoi taiteilijoille mahdollisuuden työskennellä maalin kanssa pidempiä aikoja, jolloin he pystyivät saavuttamaan monimutkaisempia ja yksityiskohtaisempia koostumuksia.

Yksi öljymaalaustekniikan varhaisista pioneereista oli 1400-luvun flaamilainen maalari Jan van Eyck. Hänen huolelliset ja yksityiskohtaiset työnsä, kuten kuuluisa "Arnolfinin muotokuva", esittelivät öljyväliaineen mahdollisuuksia.

Öljymaalauksen käyttö levisi ympäri Eurooppaa renessanssin aikana ja siitä tuli hallitseva maalaustekniikka 1500-luvulla. Taiteilijat, kuten Leonardo da Vinci ja Titian, vaikuttivat edelleen öljymaalauksen hienostumiseen ja suosioon.

Vaikka öljymaalaus tuli laajalti käyttöön renessanssin aikana, on tärkeää huomata, että taiteilijat muualla maailmassa, kuten Kiinassa, olivat myös käyttäneet öljypohjaisia ​​pigmenttejä yhdessä erilaisten sideaineiden kanssa vuosisatoja ennen Euroopan renessanssia. Eurooppalaiseen öljymaalauksen perinteeseen liittyvät erityiset tekniikat ja tyylit erottavat sen kuitenkin merkittävänä kehityksenä taiteen historiassa.